Skip to main content

Edellisessä osiossa pohdit tulevaa uraasi ja harjoittelit työhakuun liittyviä asioita omien vahvuuksiesi kautta. Nyt on aika siirtyä miettimään omaa työssä tai opiskelussa jaksamista neuromonimuotoisesta  näkökulmasta.

Kokonaisuudessa on ensin tietoa aiheesta ja käytännön esimerkkejä. Tämän jälkeen voit siirtyä tekemään kokonaisuuden harjoituksia. Huomioithan, että harjoitusten lataamisessa saattaa mennä hetki. Harjoituksen avautuvat aina omaan ikkunaansa.

Työ- ja opiskeluhyvinvointi

Työ- ja opiskeluhyvinvointi rakentuu pienistä, toistuvista teoista: selkeästä viestinnästä, ennakoitavuudesta, palautumisesta ja tarvittavista mukautuksista. Tässä osiossa keskitymme neuromonimuotoisuuden näkökulmasta siihen, miten voit vahvistaa omia voimavarojasi, tunnistaa sinulle toimivat arjen käytännöt ja pyytää tukea oikea-aikaisesti.

Käymme läpi konkreettisia keinoja, kuten kuormituksen säätelyä, tauottamista, fokuksen hallintaa sekä ympäristön muokkaamista. Lisäksi opit sanoittamaan tarpeesi opinto- ja työyhteisössä rakentavasti sekä hyödyntämään tarjolla olevia palveluja ja oikeuksia.

Tavoitteena on, että saat mukaasi turvallisen työkalupakin, josta voit koostaa itsellesi toimivan arjen työhön tai opiskeluun.

Alta voit vielä lukea Vertaisen omat vinkit työhyvinvoinnin tukemiseen.

Sitten voit siirtyä harjoituksiin 1, 2, 3, 4, ja 5.

Usean uupumuksen kautta olen löytänyt omat tapani pitää hyvinvoinnistani huolta. Se on kuitenkin vaatinut itseltä aktiivista asioiden tutkimista ja eri tapojen kokeilua. Itselle työhyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita on ollut ennakointi, rajaaminen ja itsemyötätunnon opettelu:

  • suunnittelen etukäteen vähintäänkin viikon kerrallaan – suunnitelmassa pitää kuitenkin olla mahdollisuus joustolle
  • kalenteroin kaikki muistettavat asiat
  • listaan asiat, jotka pitää tehdä ja asetan ne tärkeysjärjestykseen
  • pidän työpäivän lomassa pieniä taukoja ja jos aikataulut sallivat, käyn välillä ulkona pienellä happihyppelyllä
  • rajaan selkeästi työ- ja vapaa-ajan
  • olen yrittänyt hyväksyä sen, että joka päivä ei voi olla yhtä tuottava tai luova – toisina päivinä vähempikin riittää. Joku toinen päivä taas luistaa hommat paremmin.
  • olen yrittänyt opetella olemaan ihan ilman suorittamisen pakkoa – opetellut siis laiskottelemaan 🙂