”Kun valmistuin lukiosta, en ollut millään tavalla työkuntoinen. Olin muuttanut omilleni ensimmäistä kertaa, niin minut ohjattiin kuntouttavaan työtoimintaan”, muistelee Emilia lukion jälkeistä aikaa. Kuntouttava työtoiminta taidepajalla oli hyvä ja mielekäs ratkaisu ja se toi idean lähteä opiskelemaan tekstiilialaa.

Emilian lukion todistuksilla olisi voinut hakea korkeakouluun, mutta hän koki, ettei ole riittävän hyvä tai osaava korkeakouluopiskelijaksi. Siksi hän päätti hakea ammatillisiin opintoihin tekstiilialalle. Opinnot osoittautuivat haastaviksi, sillä ne vaativat hyvää visuaalista hahmotuskykyä, mikä oli Emilialle haastavaa. Haastavuuden vuoksi hän keskeytti opinnot ensimmäisen vuoden jälkeen.

”Jo ennen, kuin lopetin opinnot, minut oli otettu Akseen eli ammatilliseen kuntoutusselvitykseen, kun se ammattikoulu ei sujunut. Jo silloin sanoin siellä, että haluaisin tehdä nuorten kanssa töitä. Ja jo kuntouttavassa työtoiminnassa katsoin niitä ohjaajia ja ajattelin, että ei hitsi toi vois olla kiva duuni. Mutta minulla ei ollut luottamusta itseeni yhtään, että minä pystyisin opiskelemaan korkeakoulussa.”

Ammattipintojen keskeydyttyä Emilia jäi työttömäksi. Työvoimatoimiston kautta Emilia pääsi työhaastatteluun työvaatepesulaan ja hän et valittiin avoinna olevaan tehtävään. Emilia joutui kuitenkin olemaan paljon pois työstä sairauslomien vuoksi ja lopulta työterveyshuolto totesi, että hän ei ole tehtävään työkykyinen. Työnantajalta Emilia oli saanut paljon tukea ja ymmärrystä. Yhdessä he olivat miettineet, miten työtä voisi mukauttaa Emilien työkykyä vastaavaksi. Lopulta kuitenkin tuli vastaan se tilanne, että työtä ei ollut enää mukautettavissa Emilialle sopivaksi.

”Sen viimeisen työvuoden aikana olin jo Omaväylä-kuntoutuksessa. Koin, että en tarvinnut niinkään keskusteluapua, vaan enemmänkin jonkun, joka laittaisi arjen mun kanssa kuntoon. Yksi iso tavoite Omaväylä-kuntoutuksessa oli hakea kouluun, mutta en oikein tiennyt, et mikä se ala olisi.”

“Omaväylän aloitin tammikuussa ja siinä ekassa yhteishaussa keväällä hain yliopistoon lukemaan erityisopettajaksi. Se oli ainoa pääsykoe, missä kävin. Pääsykokeissa mulle kuitenkin tuli sellainen olo, että mitä minä oikein teen täällä. Ne aiheet kyllä kiinnosti, mutta haluaisinko lukea näitä seuraavat viisi vuotta – niin en erityisemmin.”

Omaväylä-kuntoutuksen ohjaaja ehdotti Emilialle hakeutumista sosionomikoulutukseen. ”Mä olin heti, et en nyt ainakaan sinne pääse. Olin katsonut jo etukäteen tosi tarkkaan niitä pisterajoja, et mihin hakisin ja mihin pääsisin. Mulla oli vieläkin sellainen ajatus, et mä en luota siihen, että mä pärjään tai pystyn. Mutta sitten mä hain kuitenkin syksyn yhteishaussa sosionomiksi ja pääsin opiskelemaan todistuksella.”

Emilia toteaa, että monipolkuinen matka on auttanut myös nykyisissä opinnoissa valitsemaan itselle sopivan määrän opiskeltavaa kerrallaan. ”Kyllä minä koen, että tämän kaiken pitkän kaavan tulemisen kautta olen pystynyt miettimään sitä, minkä verran jaksan. Olen uskaltanut välillä ottaa niitä kursseja omatoimisestikin pois eli olen pystynyt ehkä jaksottamaan omaa opiskelua paremmin.”

Tänään Emilian opinnot sujuvat hyvin ja hän on opinnoista todella innoissaan. ”Nyt jotenkin tuntuu ihan absurdilta ajatella, että miten olen koskaan ajatellut, että musta ei olisi korkeakouluun. Nythän mulla on se ajatus, että opiskelen tästä vielä pidemmälle. Et nyt en anna sen ajatuksen viedä, et musta ei oo siihen. Kyllä mä haluan vielä jonkun ylemmän korkeakoulututkinnon.”

“Opiskelin alalla, joka ei kiinnostanut minua. Tunsin oloni väsyneeksi joka päivä, ja halusin vain päästä kotiin. Opintoni eivät edistyneet.”

“Juttelin ChatGPT:n kanssa ja pohdin, mikä ala sopisi minulle parhaiten. Kävimme läpi kiinnostuksen kohteeni, unirytmini ja taitoni. ChatGPT ehdotti alaa, joka ei ollut ykkösvaihtoehtoni, mutta perusteli hyvin, miksi se sopisi minulle paremmin.”

“Nyt opiskelen tekoälyn ehdottamaa alaa. Opinnot pitävät ajatukset virkeinä ja olen innostunut opinnoistani. Olen tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että tekoäly auttoi minua löytämään oikean suunnan.”

Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen Susan jäi perheyritykseen töihin useiksi vuosiksi.
”Tarkoitus oli jatkaa jossain vaiheessa opiskelua, mutta sitten vähän jämähdin sinne. Työ on ollut mieluisaa”, Susan muistelee.

Palveluammatissa hän kohtasi päivittäin erilaisia ihmisiä. Kohtaamiset herättivät ajatuksia:
Kuinka voisin auttaa toisia paremmin? Miten voisin oikeasti vaikuttaa?

Näiden ajatusten myötä Susan alkoi selvittää, millaisilla ammateilla voisi työskennellä esimerkiksi lastensuojelussa. Sosionomin tutkinto nousi esiin lähes kaikissa vaihtoehdoissa.

Tie kohti pääsykokeita

Koska edellisistä opinnoista oli kulunut vuosia, Susan joutui harjoittelemaan opiskelutaitojaan jo pääsykokeita varten. Hän teki paljon töitä valmistautuakseen ja ajatteli usein: ”Enhän minä voi päästä näistä läpi.”

Pääsykokeista hänelle jäi mieleen vain yksi yksityiskohta:
”Viereinen tyyppi söi suklaapatukkaa ja paperi rapisi koko ajan”, Susan nauraa.

Kova työ kuitenkin palkittiin — hän pääsi opiskelemaan ensimmäisellä hakukerralla.

 

Vahvuuksien tunnistaminen

Susanin mielestä alanvaihdossa tärkeintä oli pysähtyä miettimään, mikä oikeasti kiinnostaa ja tunnistaa omat vahvuutensa: hän on hyvä ihmisten kanssa sekä hyvä keskustelemaan ja kuuntelemaan.

Aiempi työ toiselta alalta osoittautui hyödyksi. Se antoi paljon kokemusta ihmisten kohtaamisesta ja toi varmuutta sosiaalialalle siirtymiseen.

Susan haluaa rohkaista myös muita, jotka pohtivat omaa tulevaisuuttaan:

”Mieti, mikä on sinun oma ajatus—mitä haluaisit oikeasti tehdä. Lähde sen kautta etsimään alaa ja vasta sen jälkeen työpaikkoja ja nimikkeitä. Ja aina voi kouluttautua lisää.”

Lähempänä neljääkymmentä Tomppa oli viittä vaille valmis kiinteistönhoitaja, kun hän pohti jälleen omaa motivaatiota alaan ja totesi, että ala ei ollut edelleenkään oikea. Tässä kohtaa hän uskaltautui lähteä tavoittelemaan pitkäaikaista unelmaansa logistiikka-alalle yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi.

Logistiikan opinnot tuntuivat oikeilta ihan alusta saakka ja ensimmäisestä työharjoittelusta jäi positiiviset kokemukset alasta. Ensimmäisen työharjoittelun jälkeen Tomppa aloitti palkkatyöskentelyn. Logistiikka-alan perustutkinto valmistui vain hieman tavoite-ajan jälkeen ja sekin pitkien työpäivien vuoksi. Tutkinnon valmiiksi saattamista tuki kotiväen kannustus ja työharjoittelun positiiviset vaikutukset.

Tomppa on nyt työskennellyt alalla kolme vuotta valmistumisen jälkeen. Työelämässä motivoi taloudellisen tilanteen parantuminen ja se, että työskentely tukee henkistä jaksamista. Viimeisten vuosien aikana hän on huomannut, että työ ja autolla ajo syrjäyttävät tarkkaivaisuushäiriön mukaan tuomat haasteet ja helpottaa näin myös omaa jaksamista.

Muille omaa uraansa etsiville tomppa muistuttaa, että elämässä ei kannata pitää kiirettä. Oma ura löytyy kyllä ajan kanssa.

Läheisten tuki sai Jatan tarkastelemaan omia tavoitteitaan uudelleen. Hän luopui täydellisyyden tavoittelusta ja päätti, että riittää, kunhan pääsee kursseista läpi. Päätös toi opiskeluun kaivattua rentoutta – ja lopulta Jatta valmistui lukiosta hyvillä arvosanoilla.

” Mä päätin, että ne kovat tavoitteet on muita varten ja mulle riittää, että pääsen läpi. Se ei tarkoita sitä, että mä tyytyisin siihen, että pääsen rimaa hipoen läpi. Mä teen sen mitä teen ja saan siitä sen mitä saan. Mä tyydyn siihen, että se on läpi. ”

Polku kohti ammattia ei ollut suoraviivainen

Lukion jälkeen Jatta haki yhteishaussa moniin eri koulutuksiin. Hän pääsi yo-pohjaisiin kosmetologiopintoihin, mutta opintojen puolivälissä hän huomasi niiden takkuavan. Opintopsykologi nosti ensimmäistä kertaa esille mahdolliset ADHD-piirteet. Jatta hakeutui tutkimuksiin, sai diagnoosin ja lääkityksen, jonka avulla opinnot etenivät. Valmistumisen jälkeen hän teki kaupan alan töitä, koska kemikaalit aiheuttivat allergian, ja Jatta joutui luopumaan kosmetologin ammatistaan.

Uusi suunta – ja uusia haasteita

Työvoimapalveluiden ammatillisessa ohjauksessa Jatalle suositeltiin insinöörialoja, ja hän hakeutui tieto- ja viestintätekniikan opintoihin. Opinnot sujuivat pitkään hyvin, mutta viimeinen opiskeluvuosi osui koronapandemiaan. Etäopinnot kuormittivat Jattaa niin paljon, että työ ja vapaa-aika sulautuivat yhteen. Tauot unohtuivat niin kuin ruokailukin – ja lopulta Jatta uupui.

Sairausloman aikana hän pysähtyi pohtimaan, millainen työ oikeasti tukisi hänen hyvinvointiaan. Jatta huomasi tarvitsevansa ihmisiä ympärilleen voidakseen hyvin. Tämä oivallus muutti suuntaa: Jatta luopui ajatuksesta insinöörialasta ja alkoi etsiä uutta polkua.

Arvotyöskentely auttoi löytymään oikean suunnan

Opintojen päättyessä Jatta ohjattiin ammatilliseen kuntoutusselvitykseen. Selvityksen aikana hänellä oli ensimmäistä kertaa aikaa pysähtyä miettimään arvojaan, motivaatiotekijöitään ja sitä, mikä hänelle oikeasti on tärkeää. Tämän jälkeen hän jatkoi Taito‑kuntoutuskurssille ja päätyi harjoitteluun matalan kynnyksen kohtaamispaikkaan, joka toimii osana ennaltaehkäisevää sosiaalityötä.

Harjoittelu avasi Jatan silmät sosiaalialalle. Hän näki konkreettisesti, miten matalan kynnyksen palveluissa kohdataan ihmisiä ja miten tärkeää työ on. Innostuneena hän haki sosionomiopintoihin – ja pääsi sisään toisella hakukerralla.

” Kun vähän aikaa sitten kokosin asiakastapaamiseen arvotyöskentelytehtävää, tajusin tehtävää koostaessani itsekin, että tämä on nyt tässä. Tämä on sitä mun arvojen mukaista työtä, jota minä haluan tehdä”

Nyt ala tuntuu omalta. Jatta kokee sosionomiopinnot omakseen ja on löytänyt opiskeluun toimivia tukikeinoja:

• Kalenteri: Kaikki muistettavat asiat kannattaa kirjata ylös, myös pienet. Kun asiat ovat kalenterissa, ne eivät kuormita työmuistia.
• Opiskelukaverit: He eivät tarjoa pelkästään vertaistukea, vaan myös muistuttavat taukojen pitämisestä. Ilman heitä Jatta uppoaisi helposti liikaa opiskeluun.

Myös opettajille Jatalla on toiveita opintojen saavutettavuuden suhteen:

• Selkeät, kirjalliset ohjeet, myös tunnilla tehtäviin harjoituksiin. Ilman niitä ohjeet unohtuvat, ja opettajan täytyy toistaa ne monta kertaa.
• Ymmärrystä erilaisille keskittymisen tavoille. Jatalle pasianssin pelaaminen auttaa kuuntelemaan opetusta. Samalla tavalla toiselle voi toimia esimerkiksi piirtäminen tai neulominen.

Jatan tarina osoittaa, että oma paikka löytyy usein vasta kokeilujen ja pysähtymisen kautta. Kun Jatta oppi kuuntelemaan omia arvojaan ja tarpeitaan, hän löysi alan, jossa voi olla aidosti oma itsensä ja voida hyvin.

Peruskoulun jälkeen Terhin arvosanat eivät vielä riittäneet lukioon. Hän kävi ensin kymppiluokan ja sen jälkeen ammatillisen koulutuksen leipurilinjan. Näiden opintojen jälkeen hän jatkoi lukioon. Terhi kuvaa oppineensa asiat helposti jo oppitunneilla kuuntelemalla — ylioppilaskokeisiinkin hän kertoo lukeneensa vain 15 sivua ja silti pärjänneensä hyvin.

Lukion jälkeen Terhi siirtyi kaupan alalle ja suoritti työn ohessa oppisopimuksella markkinoinnin merkonomin tutkinnon. Hän aloitti myöhemmin myös tradenomiopinnot yrittäjyyspainotteisesti, mutta ne keskeytyivät elämäntilanteen vuoksi.

 

Työelämään sattumalta jo 15-vuotiaana

Kaupalliselle alalle Terhi päätyi alun perin sattumalta: 15‑vuotiaana hänet pyydettiin töihin R‑kioskille, koska hänen sosiaalisuutensa oli tehnyt vaikutuksen kioskin väkeen. Hän kertoo, ettei ole elämänsä aikana hakenut kovin montaa työpaikkaa — hänet on ennemmin ajautunut paikkoihin.

Terhi teki pitkän uran kiinteistönvälittäjänä. Työtä varten hän suoritti kiinteistönvälityksen ammattitutkinnon ja LKV‑pätevyyden sekä osallistui yrittäjyysvalmennukseen.

Viime vuosina Terhillä alkoi herätä voimakas halu auttaa muita. Hän pohti pitkään, miten voisi parhaiten hyödyntää omia kokemuksiaan auttamistyössä. Ystävän suosituksesta hän tutustui kokemusasiantuntijakoulutukseen ja kävi sen. Tällä hetkellä hän suorittaa mielenterveys‑ ja päihdetyön ammattitutkintoa, josta on paljon hyötyä nykyisessä työssä.

”Jokainen koulutus ja ammatti on aina johtanut toiseen. Yksikään koulutus ei ole mennyt hukkaan. Ei ole koskaan liian vanha opiskelemaan — eikä tämä tähän lopu.”

 

ADHD:n tuomat vahvuudet ja haasteet

Terhi kokee ADHD‑piirteensä enemmän voimavarana kuin haasteena:

”Mä nään ADHD:ssa enemmän vahvuuksia, varsinkin työelämässä. Jokaisessa työpaikassa pitäisi olla yksi ADHD‑tyyppi tuomassa vauhtia, uusia näkökulmia ja iloa. ”Toisaalta hän lisää, että jos kaikilla olisi ADHD, työpaikat olisivat ”kaaoksessa”.

ADHD on tuonut myös haasteita, erityisesti aivosumupäiviä, jolloin ajatukset eivät kulje ja itsensä ilmaiseminen on vaikeaa. Myös vahva oikeudentaju on aiheuttanut joskus ristiriitoja työpaikoilla.

Vaikka Terhi on selvinnyt opinnoista vähällä vaivalla, hän kertoo tunteneensa itsensä pitkään ”tyhmäksi” juuri aivosumupäivien ja erilaisuuden tunteen vuoksi. Diagnoosi ja ymmärrys omista piirteistä ovat kuitenkin auttaneet häntä näkemään tilanteen uudessa valossa.

Terhin vinkit muille ammattiuraansa pohtiville:

• Älä rakenna itsellesi esteitä.
• Älä lähde mukaan asioihin, jotka eivät kiinnosta.
• Uskalla kokeilla ja tutkia, mikä voisi innostaa.
• Lähde työnhakuun asenteella, että osaat ja onnistut. Luota omiin vahvuuksiisi!